Rakkautta koronan aikaan

Koronaelämää on takana jo monta viikkoa. Ajatukset muuttuvat viikosta toiseen, vaikka viesti on pääosin pysynyt samana: pysytään kotona, pidetään etäisyyttä, pestään kädet saippualla, suojellaan riskiryhmiä, mieliala vaihtelee ainakin itsellä ahdistuksesta toiveikkuuteen.

Karanteenien alkaessa mietin, häviävätkö asiakkaat, kun ihmiset eivät uskalla liikkua pois kotoaan. Toki moni asia on muuttunut, aikoja perutaan sairastumisen takia ja toisaalta akuutteja varauksia on tavallista enemmän. Mutta toisaalta mikään ei ole muuttunut. Lemmikin sairaudet halutaan hoitaa. Rakkautta löytyy korona-aikaan vähintään se, mitä ilman virustakin. Eihän sairasta ja kivuliasta eläintä voi kotona katsella ja jättää ilman apua. Jos itse ei uskalleta tulla klinikalle, pyydetään ystävää avuksi.

Klinikan puitteet mahdollistavat hyvin toiminnan jatkumisen epidemian aikanakin. Avara tontti mahdollistaa joustavasti ulkona odottamisen, isot odotustilat sallivat etäisyydet sisätiloissa ja pääosin voimme ohjata asiakkaat odottelemaan suoraan tutkimushuoneisiin. Lemmikkieläimien ei ole todettu olevan erityinen tartuntariski, joten hyvällä käsi- ja hihnahygienialla pärjätään toistaiseksi. Saippuaa ja käsidesiä kuluu, mutta niitä on vielä riittänyt. Klinikan hengityskoneet on listattu, mutta vielä niitä ei ole tarvinnut ihmisten käyttöön luovuttaa. Lääkkeiden saatavuudessa on ollut ongelmia jo pitkään, joten aina ei tiedä, voiko tyhjästä hyllystä syyttää koronaa vai ihan jotain muuta sotkua.

Epävarmuudessa eletään vielä viikkoja ja kuukausia, mutta viimeistään rokotusten myötä koronakin kuriin saadaan, näin uskon. Siihen asti pestään käsiä ja toivotaan, että saamme ylläpidettyä palvelua lemmikeille epidemiasta huolimatta.